Jos jonain päivänä aeropyörän pitäisi paljastaa heikkoutensa, tämän piti olla se päivä.
Ensimmäinen pidempi ajomme Ridley Noah Fast 3.0:lla osui keliin, jota emme olisi välttämättä tarkoituksella valinneet syvän aeropyörän ensikoeajoksi. Tuulta oli noin 15 m/s ja puuskissa lähes 20 m/s. Alla olivat 65 mm korkeat DT Swiss ARC 1400 -kiekot ja ympärillä runko, jonka jokainen yksityiskohta näyttää suunnitellun ilmanvastuksen ehdoilla.
Ennen lähtöä ensimmäinen ajatus oli yksinkertainen: tästä saattaa tulla purje.
106 kilometriä myöhemmin juuri se oletus osoittautui ehkä koko koeajon suurimmaksi yllätykseksi.
Aeropyörä, joka ei tuntunut purjeelta
Korkea etukiekko, leveä ja voimakkaasti muotoiltu etuosa sekä syvät aeroprofiilit eivät paperilla kuulosta ensimmäiseltä vaihtoehdolta päivään, jolloin sivutuuli puhaltaa 15 metriä sekunnissa.
Käytännössä Noah Fast käyttäytyi täysin toisin kuin odotin.
Pyörä kulki kuin juna.
Tuulenpuuskat toki tuntuvat kuskissa – fysiikkaa ei pääse karkuun – mutta itse pyörä säilytti linjansa erittäin rauhallisesti. Ohjaustangosta ei tarvinnut puristaa eikä ajolinjaa jatkuvasti korjata. Varsinkin olosuhteet huomioiden pyörän vakaus oli todella vakuuttava.
Koeajon ehkä paras yksittäinen testi tuli täysin suunnittelematta Valtatie 8:lla.
Läheltä ohi pyyhältänyt rekka aiheutti juuri sellaisen voimakkaan paineiskun, jossa 65-millinen etukiekko tavallisesti muistuttaa nopeasti olemassaolostaan. Odotin DT Swiss ARC 1400:n vatkaavan tai vähintään vaativan selvän korjausliikkeen.
Sitä ei käytännössä tullut.
Pyörä jatkoi linjaansa hämmästyttävän rauhallisesti. Juuri siinä hetkessä Noah Fast alkoi herättää todellista luottamusta.
Aero näkyy kaikkialla – mutta siinä on myös ajatusta
Noah Fastin aerodynamiikka ei muodostu yhdestä valtavasta alaputkesta tai näyttävästä haarukasta. Kun pyörää katsoo läheltä, huomaa kuinka kokonaisuutena etupää, putkien liitoskohdat, haarukka, takahaarukka ja cockpit on rakennettu yhteen.
Etupäätä tarkastellessa yksi kiinnostavimmista yksityiskohdista on Nimbus Aero -cockpit. Ohjaamo ei tunnu pyörään jälkikäteen lisätyltä osalta, vaan se muodostaa rungon kanssa yhden kokonaisuuden. Ajossa etupää tuntuu erittäin yhtenäiseltä ja jämäkältä, mutta ei tee pyörän ohjauksesta raskasta.
Pieni, mutta tämän tasoisessa pyörässä tärkeä yksityiskohta on myös Ridleyn oma Garmin-yhteensopiva mount, joka toimitetaan pyörän mukana. Se jatkaa cockpitin linjaa siististi eikä eteen tarvitse asentaa erillistä geneeristä pidikettä. Tällaiset yksityiskohdat eivät yksin tee pyörästä nopeampaa, mutta premium-pyörässä kokonaisuuden kuuluukin näyttää valmiilta.
Rungon aeroajattelu näkyy kautta linjan. Profiilit ovat pitkiä ja kapeita, putkien liitoskohdat on siloteltu mahdollisimman yhtenäisiksi ja etu- sekä takaosan muotoilu ohjaa ilmavirtaa osana yhtä kokonaisuutta. Noah Fast ei näytä aeropyörältä vain sivusta katsottuna – yksityiskohdat jatkuvat kaikkialla rungossa.
Vakaus ei tarkoita laiskaa ajotuntumaa
Ehkä vielä sivutuulivakauttakin suurempi yllätys oli pyörän reaktiivisuus.
Aeropyöriin liittyy helposti mielikuva siitä, että ne ovat parhaimmillaan vasta kun nopeutta on 45 km/h ja kaikki muu on uhrattu ilmanvastuksen minimoimiseksi. Noah Fast ei tuntunut sellaiselta.
Kun polkimille antaa voimaa, pyörä reagoi välittömästi. Kiihtyvyys tuntui paljon terävämmältä kuin rungon massiivisen ulkonäön perusteella oletin. Putkelta kiihdyttäessä pyörä tuntuu erittäin yhtenäiseltä ja halukkaalta lähtemään kuskin mukana.
Juuri tämä ominaisuus tekee Noah Fastista paljon kiinnostavamman kuin pelkkä nopea tasaisen vauhdin aeropyörä. Se on vakaa kovassa vauhdissa, mutta ei tunnu kuolleelta hitaammissakaan kiihdytyksissä.
Vakaa ja samalla reaktiivinen on vaikea yhdistelmä toteuttaa. Tässä se toimii.
Kaikki ei ollut täydellistä – L-koko on minulle liian pitkä
Koeajon tarkoitus ei ole kertoa, että kaikki myymämme pyörät ovat täydellisiä. Noah Fastissakin oli asia, jonka muuttaisin heti omaan pyörääni.
Olen 180 cm pitkä ja koeajopyörä oli kokoa L.
Pystyin ajamaan sillä 106 kilometriä ongelmitta, mutta itselleni L-kokoinen runko tuntuu hieman liian pitkältä. Lisäksi tehdassetupilla cockpit jää omaan makuuni liian korkealle.
Kyse ei tarkoita, että L olisi väärä koko jokaiselle 180-senttiselle kuskille. Kaksi samanpituista ihmistä voivat tarvita hyvinkin erilaisen pyörän jalan pituuden, ylävartalon mittasuhteiden, liikkuvuuden ja tavoitellun ajoasennon vuoksi.
Omaan ajooni haluaisin Noah Fastista hieman kompaktimman ja matalamman kokonaisuuden. Ja juuri tämän vuoksi emme VeloLabilla halua valita tämän tasoista pyörää asiakkaalle pelkän pituustaulukon perusteella.
106 kilometrin jälkeen
Koeajon jälkeen Noah Fastista jäi erittäin selkeä fiilis.
Tämä on poikkeuksellisen hieno pyörä ajaa.
Ei siksi, että se näyttää nopealta. Eikä siksi, että valmistaja kertoo sen olevan aerodynaaminen.
Vaan siksi, että ominaisuudet tuntuvat myös tien päällä.
Kovassa puuskatuulessa pyörä oli huomattavasti vakaampi kuin odotin. 65 mm korkeat kiekot eivät tehneet siitä levotonta. Se reagoi kiihdytyksiin todella terävästi, ja kokonaisuus tuntui koko ajan enemmän kilpapyörältä kuin raskaalta aerokoneelta.
Samalla koeajo muistutti myös siitä, kuinka suuri merkitys oikealla koolla ja cockpitin säädöllä on tämän tyyppisessä pyörässä. Noah Fast tarjoaa todella aggressiivisen ja nopean pohjan, mutta siitä kannattaa rakentaa pyörä kuskin ympärille.
Odotin 106 kilometrin lenkiltä ennen kaikkea aeropyörää.
Sain pyörän, joka oli paljon helpompi, vakaampi ja hauskempi ajaa kuin olin etukäteen ajatellut.
VeloLabin ensifiilis: erittäin vakuuttava.
Testiajo: 106 km
Olosuhteet: tuuli noin 15 m/s, puuskissa noin 20 m/s
Kiekot: DT Swiss ARC 1400, 65 mm
Testikuski: 180 cm
Runkokoko: L